Tästä koko typerästä netistä ei löydy Imogen Heapin Glittering Cloud sanoja

I'm not always like this
it's something I become
A terrible weakness
in my nature, in my blood

Save me, oh save me
save me from myself
before I hurt somebody else again

Help, I have done it again
I have been here many times before
Hurt myself again today
And, the worst part is there's no-one else to blame

Be my friend
Hold me, wrap me up
Unfold me
I am small
I'm needy
Warm me up
And breathe me

Ouch I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe

Mä en nyt oikein jaksa koulua. Mulle on tullut varmaan jonkinlainen syysmasennus (tai sit se on se sama, mikä mulla oli jo keväällä). Lisäks mua panikoittaa lukion valinta. Miten mä jaksan sen koeviikkoa kun mulla tuntuu olevan jo tarpeeks vaikeeta peruskoulun kokeisiin lukemisessa? Mun pitäs tänään alottaa yhteiskuntaopin kokeeseen lukeminen ja mulla on Potteri kesken, joten dream on sister.

Mä oon, ihme ja kumma, vasta nyt aloittanut Potterien lukemisen. Aloitin kesällä ja olen nyt vimpassa menossa, joka jäi pahasti kesken kun piti lähtee kouluun. Ja taas tullaan tähän kompastuskysymykseen: KOULU. Helevetin kuustoista, miks me ei voida oppia luonnon kautta...

Mä sukellan mustaan veteen. Kova puserrus johdattaa mut syvemmäs mustaan veteen. Mä olen kuin merenneito, pystyn hengittämään veden alla, mutta hengitys on jotenkin raskasta, kuin kova paine puristaisi keuhkojani. Suljen silmäni, on helpompaa ettei minun tarvitse nähdä mustaa, riittää että tunnen sen kietoutuvan jokaisen ruuminosani ympärille.

Käännyn sellälleni kuin kelluen mustan veden sisällä. Vesi kietoo mua tiukemmin syleilyynsä, että mua ei edes palella. Avaan silmät ja näen pelkkää mustaa. Paine keuhkoissa kasvaa, vaikka olen merenneito. Minä hengitän veden alla. Näen kirkkaan valon veden yläpuolella. Ei, aurinko ei kuuluu maailmaani. Kirkas valo rikkoo tyynen, mustan veteni pinnan. Jokin tarttuu muhun tiukasti. Ensiksi luulen veden syleilyn tiukentuneen, kuin että se ei haluaisi päästä minua pois. Pian kuitenkin tajuan että kirkas valo vetää minua ylös. Pyristelen vastaan, en halua aurinkoon. En ole kuitenkaan vahva. Pääni työntyy pintaan ja suustani purkautuu vettä. Mä katson ylös kirkkauteen ja erotan kasvot. Sinä. Sinä nostit minut pinnalle.